Eilen oli viimein lämmin sää, ja touhusimme myöhään iltaan asti puutarhassa. Rakensin kukkatarhan porteille pajukaaret kesän köynnöksiä varten ja ihan vain saadakseni muutoin värittömään näkymään vähän juhlallisuutta. Aloitin myös köynnöstukien asettelun kukkatarhaan. Ei ole mitään niin ihanaa kuin ohuista haavan tai pihlajan rangoista tehtyä köynnöstukea pitkin kasvava tuoksuherne.
Pitkin päivää ylitsemme lensi hanhiparvia, lokit ja joutsenet huusivat merellä, ja peipot, mustarastaat, punarinnat ja ensimmäiset pääskyset livertelivät ympäriinsä. Aurinko lämmitti ihoa ja sai harmaan puutarhan näyttämään toiveikkaan kauniilta.
Tämä on ollut monella tapaa hyvin poikkeuksellinen kevät. Olemme puolisoni kanssa vitsailleet joka vuosi, mahtavatko lumet sulaa tontiltamme vapuksi, ja aina ne ovat kuitenkin siihen mennessä kaikonneet viimeistä pikku kinosta myöten. Tänä vuonna vappuna puolet tontista oli kuitenkin vielä lumen peitossa. Leikkopenkkienkin päältä lumet katosivat juuri ja juuri huhtikuun puolella. Riemuitsin todella kasvihuoneesta, jonka suojiin olin istuttanut kokeeksi pienen erän tulppaaneja. Taidan ottaa kasvihuonepenkin tulppaani-istutuksen tavaksi, sen myötä kevätkukinnasta sai ensihenkäyksen jo huhtikuun viimeisellä viikolla, ja pääsin paketoimaan pienen erän vappu- ja äitienpäiväkimppuja.
Luonto on ihmeellinen. Samaan aikaan kun se on hyvin varma ja ennustettavissa (kevät tulee aina jossain vaiheessa, ja kesä vaihtuu aina jossain vaiheessa syksyksi), sitä ei pysty hallitsemaan. Sen virtaan on vain heittäydyttävä, elettävä luonnon tahdin mukaan. Niinpä koen suurta nöyryyttä kylvöjen, istutusten ja koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen edessä ja arvostan sitäkin enemmän jokaista kaunista vartta tai maukasta hedelmää tai vihannesta, jonka maa tarjoaa.
Puutarhakasvit eivät kasva missä tahansa, eivätkä ollenkaan omin päin. Niiden persoonalliset tarpeet on osattava ottaa huomioon. Jotkut kasvit haluavat paljon ravinteita, kun taas jotkut kukoistavat vain kuivassa ja köyhässä maassa. Jotkut kaipaavat varjostavia kasveja suojakseen ja mehevää, kosteutta pidättävää multaa juurilleen. Tietyt kasvit tarvitsevat eri ravinteita ja eri tavoin annosteltuina kuin toiset. Yhdet kylväytyvät vauhdilla itsekseen sinne tänne, toiset vaativat kasvurauhan ja palkitsevat upealla kukinnalla tai sadolla vasta monen vuoden päästä istutuksesta. Jotkut paaluttavat juurensa syvälle maahan ja nostavat sieltä kosteutta ja ravinteita myös vierustovereilleen. Ja jotkut ystävystyvät joidenkin toisten kasvien kanssa tarjoten toisilleen suojaa tuholaisia vastaan tai luomalla muunlaisia symbiooseja. Siinä missä villi luonto kasvaa ja valtaa lähes minkä tahansa tilan hetkessä, puutarhurin täytyy syvällisesti tuntea kasvinsa pitääkseen pienen ekosysteemin tasapainossa. Ja siltikään kaikkeen ei voi vaikuttaa. Joka vuosi tietyt kasvit eivät kestä juuri sen vuoden sääolosuhteita, joidenkin lajikkeiden siemenet eivät vain idä tai tuholaiset pääsevät yllättämään jonkin kasvin kohdalla. Silti se ei tarkoita epäonnistumista. Luonto on hienosyinen, monimutkainen systeemi ja ulottuu paljon puutarhaa laajemmalle. Kaikkea ei voi hallita. Ja minusta juuri se on hyvin rauhoittavaa ja tekee avomaan kukista niin upeita ja ihania. Ne ovat kokeneet elämää, niillä todella on oma persoonallinen historiansa, jonka myötä ne ovat muovautuneet omiksi itsekseen. Minulle puutarhassa luonnollisesti kasvanut leikkokukka on ihmisenkin vertauskuva: herkkä, kaunis ja kunnioitettava. Ja jokainen aivan omalla tavallaan kukoistava. Siihen ei tehotuotettu kukka koskaan kykene.
Tänä vuonna kevät on monta viikkoa viime vuotta jäljessä. Mielenkiinnolla seuraan, mitkä kasvit reagoivat erityisesti valoon ja mitkä taas lämpöön. Monet perennat ja pensaat kasvavat lähes normaalia aikataulua noudattaen: pionit, akileijat ja ritarinkannukset nousevat maasta ja syreenit, pensasruusut ja idänvirpiangervot tekevät silmuja aivan samoihin aikoihin kuin aiempinakin vuosina. Sen sijaan tulppaanit ja narsissit hidastelevat ja arastelevat, ne varovat pitkään jatkuneita yöpakkasia. Niillä on vaisto, joka sanoo, milloin on hyvä aika tulla esiin ja alkaa kukkia. Kesä tuskin kuitenkaan viivyttelee niidenkään osalta, ja siksi tulppaanien satokausi luultavasti lyhenee. En tiedä vuotta, jona tulppaanit olisivat kukkineet vielä juhannuksena. Toivon, että nyt alkaneet lämpimät säät ja tämän illan sade jouduttavat kasvua reippaasti, jotta sipulikukat innostuisivat kirimään tahtiaan kasvussa. Ihmeitä sille ei kuitenkaan pysty tekemään, sillä kasvu ottaa aina oman aikansa.
Samalla kun kevät hidastelee, vauva vatsassani kasvaa ja sen kohdalla luonto noudattaa omaa aikatauluaan, joka ei ole sidoksissa säihin tai vuodenaikoihin. Viimeinen kolmannekseni on jo puolessavälissä, ja kesäkuussa lapsi voi syntyä periaattessa milloin tahansa. Kun vuosi sitten kesällä tilasin tämän kevään kukintaa varten kevätsipuleita, en tiennyt tulevasta lapsesta vielä mitään. Miten ennustamatonta elämä voikaan olla ja miten ristiin kaikki voikaan mennä!
Tämän pohjustuksen myötä pääsen kevätsesonkitilaukseen liittyvään tärkeisiin infoihin:
Kylmän ja hitaan kevään takia on mahdollista, että kevätsesonki alkaa vasta toukokuun viimeisellä viikolla ja typistyy kolmeviikkoiseksi.
Jos niin käy, kahdelle viikolle on luvassa kaksi kimppua. Lupaan, että kimput ovat sitäkin upeampia ja persoonallisia joka ikinen! Kahden kimpun viikkona tai viikkoina noutopaikkojen kimppuämpäreissä on kyltti siitä ilmoittamassa.
Lisäksi toukokuun viimeiselle viikolle osuva helatorstai on herättänyt kysymyksiä ja toiveita. Moni suuntaa pitkän viikonlopun viettoon jo keskiviikkoiltana tai torstaiaamuna. Lisäksi Cafe de la Librairie on helatorstaina kiinni. Sen vuoksi siirsin helatorstain kaikki kukkatoimitukset jo keskiviikolle 25.5. Toimitusajankohdat on päivitetty verkkokauppaan, ja jo tilauksen tehneitä olen infonnut aiheesta sähköpostilla. Samaten pidän kaikki sesonkitilaajat ajan tasalla niin sähköpostitse kuin Instagramissa ja Facebookissa satokauden alkamisen ajankohdasta. Tarkkailkaa siis maileja ja Ollakseen Gardenin somekanavia!
Vuoden ihanimmat ajat ovat kuitenkin ihan kohta edessä ja vehreys lähempänä kuin maisemaa katsellessa voisi uskoa! Pieniä kevätkukinnan alkuja ja elämän merkkejä on jo siellä täällä (leikkotulppaanipenkeissäkin on elämää, niiden päälle viikko sitten asettamani muovit ovat kuin ovatkin nopeuttaneet hiukan kasvua!) ja eilen rengastaja kävi tarkistamassa lehtopöllön pöntön. Pitkän vavan päähän asennettu puhelin videoi kuvan pöntön suuaukolta ja paljasti, että pöntössä oli ainakin aloitettu pesintä. Pesän pohjalla näkyi yksi muna, vaikkakaan hautovasta emosta ei ollut jälkeäkään. Jännityksellä odotan, onko emo hylännyt pesän vai olisiko pihallamme tiedossa myös iloinen pöllöjen perheenlisäys!
Näihin innokkaan odottaviin tunnelmiin jääden toivotan teille kaikille ihanaa toukokuuta! Olkoon se kaunis ja uudistava pitkän, kylmän talven jälkeen. Ja onnellista huomista äitienpäivää kaikille äideille, mummoille, isomummoille, äitipuolille, varaäideille, äitiydestä haaveileville, myös äitinsä menettäneille tai niille, joiden äitisuhde on jollain tavalla vaikea. Ja meille uutta tulokasta odottaville!
Salla-Maria
