Huhtikuun merkintöjä puutarhalta

7.5.2021

Huhtikuu, lupaus lämmöstä ja lintujen liverrys. Hitaasti mutta varmasti sulava lumi. Kaksi ensimmäistä viikkoa nauratin ohikulkevia paikallisia ja mökkiläisiä (ja vähän itseänikin), kun huhkin potagerissa lumilapion kanssa. Halusin sulattaa kasvatuspenkit ja kulkuväylät pian. Meidän kesäisin lämmin ja suojaisa puutarhamme on talvisin ja keväisin etelärinteen metsän varjostama viileä laakso, ja täällä lumi sulaa viimeisenä koko kylässä (ja kylämmekin on keväisin aina muuta Loviisaa jäljessä, saaristoilmastolla ja kylän pinnanmuodoilla lienee jokin vaikutus siihen). Mutta huhtikuun puolivälin vesisateet ja lempeät lämmöt sulattivat suurimmat hanget meidänkin kukkatarhasta, ja pääsin puutarhan muokkaustöihin. Sen jälkeen onkin keho ollut voimailu- ja kestävyysmoodissa, pahvia on aseteltu kymmenejä metrejä nurmikon päälle ja multaa kuljetettu kymmeniä kottikärryllisiä, rikkaruohoja kitketty ja taimia jaettu ja siirrelty. Samalla kasvihuoneen pikkuiset kylvökset ovat kasvaneet ja näky muuttunut koko ajan vihreämmäksi.

Ensimmäiset suuret vihreät silmut, lumen alta paljastuvat tulppaanien ja narsissien hiipat. Kurkien huudot lähipelloilla. Ne palaavat samaan paikkaan joka vuosi, meidän kyläkurkipariskunta. Punarintoja, mustarastaita, varpusia, vaikka ja mitä muita pikkulintuja, joita en tunnista, harakat jotka tekevät pesää terassin vieressä kasvaviin vanhoihin pihasyreeneihin. Työn teko on nautinnollista, kun pieniä onnen ja kauneuden merkkejä on kaikkialla. Tervehdin jokaista uutta pientä elämää ääneen. Moi pionit! Moi raparperit! Moi suloiset akileijan lilan sinertävät lehtikääröt! Moi viime syksynä istutettujen pensasruusujen pikkuiset elämästä ja kasvusta kielivät silmut. Ja miten henkeä pidättäen ja pahimpaan varautuen odotinkaan tulppaanien kohtaloa. Lannoitin maaliskuussa tulppaanipenkkejä tuhkalla, jotta hanki sulaisi niiden päältä nopeammin ja pääsisin näkemään, minkälaisia tuhoja viime syksynä puutarhassa rellestäneet myyrät ja hiiret ovat saaneet aikaan. Mutta ihmeekseni leikkopenkkeihin istutetut sipulit olivat selvinneet koskemattomina. Melkein puolet perennatulppaaneistakin olivat saaneet juurtua talven yli. Saadaan sittenkin kunnon väriloisto touko-kesäkuussa! Laitoin harsohuput leikkotulppaanien suojaksi, jotta peurat eivät luulisi puutarhaamme buffetiksi.

Muutoin huhtikuu on mennyt kiireisesti puuhatessa. Paljon on ollut valmisteltavaa samalla, kun olen hoitanut kasvihuoneessa kylvöksiä ja tehnyt uusia. Rakennamme tänä keväänä puutarhaan useamman suuren perennapenkin, uusia kesäkukkapenkkejä, aidan potagerin ympärille ja köynnöskäytäviä, uuden hyötykasvimaan ja oleskelupation, sekä perustamme pienen hedelmätarhan kasvihuoneen takana sijaitsevalle niitylle. Hedelmätarhaan tulee erilaisia koristeomena- ja kirsikkapuita, hopeapaju ja erilaisia leikkokäyttöön sopivia pensaita, joista osan istutan tänä keväänä. Syksyllä aion piilottaa sinne myös paljon kevätkukkasipuleita, jotta saan aikaistettua kevätsatoa; se osa puutarhasta sulaa ja lämpenee aina ensimmäisenä. Mielikuvittelen toistuvasti sitä näkyä muutaman vuoden päästä, kun kirsikka- ja koristeomenapuut ovat ehtineet kasvaa vähän ja ne kukkivat yhtä aikaa narsissien ja tulppaanien kanssa! Luulen, että itken, kun pääsen näkemään sen ensimmäistä kertaa.

Aloitin myös kevään viikkokimpputilausten myynnin. Kiitos kaikille tilauksen jo ostaneille, odotan kimppujen sitomista ja keräämistä varmasti vähintään yhtä innoissani kuin te!
Avomaalla kasvaneista kukista sidottujen viikkokimppujen toimitus alkaa toukokuun puolivälissä Helsinkiin ja Loviisaan, ja samalla mukana kulkee aina myös muutama ekstrakimppu yksittäismyyntiä varten (viikkokimppua mukailevan kimpun hinta on kimpun koosta riippuen 20-35 €, toimituspaikat ja -ajat löytyvät täältä). Viisi viikkoa kestävään viikkokimpputilaukseen ehtii osallistua vielä keskiviikkoon 12.5. asti.
Voin toimittaa samalla toimituspaikkoihin myös tilauskimppuja. Laita viestiä yhteydenottosivun kautta, jos sinulla on tarvetta esimerkiksi juhlakimpulle!

Nyt tätä kirjoittaessani on jo toukokuu, ja viileät säät ovat pidätelleet värejä sisällään. Ensi viikolla kuitenkin lämpenee, ja puutarha on kuiskinut, että sitten alkaa tapahtua sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea kasvua ehdi enää havaita. Pian tämä maailma siis kukoistaa!

Aisteja helliviä väri-, ääni- ja tuoksukylpyjä toivotellen,

Salla-Maria