Lähes vuosi hurahti kirjoittamatta sanaakaan blogiin, niin kiirettä piti koko satokauden ja myös syksyn. Nyt on kuitenkin aika palata sanojen ja kuvien ääreen.
Viime kausi oli Ollakseen Gardenin ensimmäinen. Sain suureksi ilokseni kunnian kukittaa useammat häät ja yhdet kastajaiset, ja huomasin rakastavani juhlakukituksia! Lisäksi toimitimme sekä keväällä että loppukesästä sesonkitilauksia pääkaupunkiseudulle. Vielä kerran suuren suuri kiitos teille kaikille, joille sain sitoa kimppuja viime kaudella. Teitte viime vuodestani ikimuistoisen.
Säät viime kesänä olivat haasteelliset hyvin kuivan ja helteisen kesän osalta; kesä alkoi oikeastaan jo toukokuussa ja sateetonta, tukalan kuumaa aikaa riitti heinäkuun loppuun saakka. Istutuksia sai siis todella olla kastelemassa, ja puutarhan savipohjainen sadevesilampikin pääsi lähes kuivumaan. Koska puutarhamme on hyvin paahteinen, kastelin istutuksia usein vasta lähempänä puoltayötä, kun lämpötila oli tippunut edes +25 celsiusasteeseen. Katteet auttoivat onneksi maata pidättämään kosteutta paahteisten päivien aikana niin, että pienet taimet jaksoivat kasvaa ja sinnitellä. Ja elokuun sateet saivatkin kukkatarhan heräämään yhtäkkiä loistoonsa.
Samalla kun kasvatimme kukkia, rakensimme puutarhaa edelleen. Puutarhamme on luotu muutama vuosi sitten kuoritun vanhan metsänpohjan tilalle, joten täällä ei ole ollut lähes mitään valmiina. Se on tällaiselle hullulle taiteilijalle tavallaan siunaus: pääsen unelmoimaan suuria ja maalailemaan mielikuviani konkreettisiksi. Toisaalta se myös tarkoittaa valtavaa määrää raakaa työtä sekä kärsivällisyyttä, sillä kaikkea ei pysty saamaan heti. Haavelistani on jo nyt kilometrien pituinen ja se luonnollisesti kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Toteutan sitä hiljalleen, vuosi vuodelta.
Viime kesänä kukkatarhan ympärille nousi punamultamaalattu puuaita, monivuotisille köynnöksille loimme pergolan, ja metsänrajan pengerryksen jyrkkään mäkeen rakensimme parikymmenmetrisen terassoinnin, samoin kuin kolmiotontille rakentui myöhään syksyllä uusi suuri perennapenkki, jonka luo johtaa kasvihuoneelta pieni ojan ylittävä silta. Veljeni oli viime keväänä auttamassa, kun istutimme kolmiotontille kymmenisen koristepuuta, niin kirsikoita kuin koristeomenoitakin. Muutaman vuoden päästä ne ovat varmasti jo melkoisen kauniit kukkiessaan toukokuussa.
Tänä vuonna uudet perennapenkit saavat ensimmäiset istutuksensa, ja samalla parantelemme paria aiemmin perustettua perennapenkkiä ja lisäämme puutarhaan muun muassa ruusuja. Paljon on siis tänäkin vuonna tehtävää. Apunani pyörii tänä kautena ihana puutarhuriharjoittelija Milla, jonka läsnäolosta en voisi olla kiitollisempi! Kunhan vain lumi jo sulaisi, jotta pääsisimme hommiin!
Jos viime vuonna kevät tuntui olevan myöhässä, niin tänä vuonna sen saapuminen todella koettelee uskoa. Toisaalta syreenit ovat jo täynnä peippoja, punarinta lauloi rattaiden kirskuntaa muistuttavaa lauluaan tänä aamuna makuuhuoneen ikkunan takana, mustarastaat parveilevat lintulaudan alla ja livertelevät metsässä, ja kurjet ovat jo palanneet kylän pelloille. Sieltä, missä lumi on jo sulanut, nousee pieniä hiippoja ja tulppaanien lehtiä. Lumikellot aloittavat kukintansa minä päivänä hyvänsä.
Ja maassa lumen alla odottelevat tuhannet ja taas tuhannet kukkasipulit, jotka istutin parin ihanan apulaisen kanssa viime syksyn kylminä ja märkinä viikkoina. Olin jo saanut tietää olevani raskaana, kun uusien perennapenkkien perustustyö ja kaikkien monivuotisten kukkasipuleiden istutus oli vasta edessä ja leikkotulppaanien istutuskin juuri ja juuri puolivälissä. Tuli hoppu saada mahdollisimman suuri osa työstä tehtyä ennen kuin pahoinvoinnit iskevät, ja huhkin hommia kovalla innolla! Mutta niinhän ne pahoinvoinnit vain tulivat tajuttomien väsymysten kera, ja työnteko hidastui. Kiitos korvaamattomien apukäsien, saimme työn kuitenkin valmiiksi juuri ennen joulukuun yllättäviä paukkupakkasia. Jouluna uskalsimme jo kertoa perheenlisäyksestä tuleville isovanhemmille ja läheisimmille ystäville. Talvikuukaudet menivät intensiivisestä kaudesta palautuessa romaanien ja takkatulen ääressä sekä vauvatarvikkeiden hankinnassa (lähes kaikki löytyi käytettynä, mistä olen erityisen onnellinen!), jotta keväästä eteenpäin voin taas keskittyä täysillä puutarhaan ja kukkiin.
Niinpä tällä hetkellä sekä odottelen valtavaa kevätkukkamerta, joka vähitellen sulavan hangen alla odottaa heräämisen hetkeään, kuin myös seurailen pienen uuden ihmisen kasvua vatsassani. Toukokuussa, kun narsissit ja tulppaanit alkavat kukintansa ja aloitamme kevään sesonkitilausten toimittamisen, alan jo olla melko suuressa kunnossa, ja esikoisemme on määrä syntyä keskikesän tienoilla. Tuntuu hauskalta, että lapsi on saanut kasvaa vatsassa piilossa yhtä aikaa, kun tuhannet tulppaanit ovat juurtuneet lumikinosten alla. Ja sitten he tulevat maailmaan ja näyttävät kasvonsa lähes samaan aikaan!
Mutta tosiaan, kevätsesonkitilaus on taas tulossa! Tänä vuonna se kestää myöhäisen kevään takia neljä viikkoa, mutta sisältää silti viisi kimppua. Yhdelle viikolle on luvassa siis kaksi erilaista kimppua, jotka voi hyvällä omallatunnolla pitää molemmat itse ja koristaa kotinsa niillä kuin olisi suurempikin juhlakausi (ja kyllähän kevät on jo vuodenaikana yhtä kuin juhla!), tai joista toisen voi vaikka antaa kevätlahjaksi tärkeälle ystävälle.
Kuten viime vuonnakin, sesonkitilauksen alkamisen tarkka ajankohta määräytyy arvaamattomien säiden takia vasta viime hetkillä, mutta todennäköisimmin sato alkaa kypsyä toukokuun toisella tai kolmannella viikolla.
Tänä vuonna toimituspaikkoja on sekä Helsingin keskustassa että kantakaupungin ulkopuolella ihanissa kahviloissa ja ravintoloissa, joissa voi kimpun noudon yhteydessä vaikka pysähtyä herkuttelemaan. Loviisalaiset kukkaintoilijat voivat hakea sesonkikimppunsa kaikkien rakastamasta Krintistä Suolatorin laidalta, ja oman kylämme asukkaat voivat noutaa kimput suoraan tilalta. Lisäksi tarjolla on kimppatilauksia työpaikoille. Käy tilaamassa omat ihanat kimput verkkokaupasta vaikka heti, kauppa on nyt auki!
Jokaisesta myydystä sesonkitilauksesta lahjoitan 20 e lyhentämättömänä Pelastakaa Lapset ry:n Ukrainan kriisirahastoon.
Loppuun vielä muutama lempihetkeni viime vuodelta.
Kaunista lumen alta paljastuvaa kevättä ja onnellisia hetkiä toivottaen,
Salla-Maria